Vesisateen ropinaa ulkona. Pesukoneen ääntä sisällä.Sekä kahden tietokoneen naputusta, kun siskoni on kylässä. Siinä tämän hetken äänimaailmaa.
Pesukoneen ääni kyllä peittää alleen vesisateen äänen, lukuunottamatta muutamia pisaroita peltiseen ikkunalautaan.
Kohta tuntuisi hyvältä nuuhkaista aamukahvin tuoksua.
Ja maistaa ruisleivän makua. Jotenka, pitää siirtyä tämän pienen aamukatkelman äärestä keittiön puolelle.
*****
Myrskyä luvassa ymmärtääkseni, ja kyllä tuo edellinen tuulen puuska jotain jo kertookin..
Vanhaa laulua tässä siteeraten: Myrskyn jälkeen on poutasää..
Ja laitetaanpa sen sanat kokonaisuutena:
"Luotsaan laivaa päällä rauhattoman veen
Päivän uuden jälleen kohtaan myrskyineen
Ja jos satanut on liikaa sydämeen
Kädet nostaen vain uskoo ihmeeseen
Liian kauan omin voimin harhailin
Elin, niin kuin mul ois valta kapteenin
Moneen väärään vuonoon purteni mun ui
Kunnes karikolle ylpeys murentui
kertosäe:
Myrskyn jälkeen on poutasää
Vihdoin oon sen saanut ymmärtää
Nyt sen nään, ei voi yksikään
Päättää päivistään, ne määrätään
Myrskyn jälkeen nyt nähdä saan
Auringon taas käyvän hehkumaan
Tiedän tän, vielä kerran nään
Sateenkaaren pään, ja sinne jään
Nyt sen tajuan: ei jaksa lintukaan
Yksin vaeltaa, se liitää parvessaan
Aidon ystävyyden silta kaarineen
Päivänvalon lailla kantaa sydämeen"
sanat Kari Jalkanen
sävel Veikko Samuli
Oikeastaan tuo laulu käy hyvin yhteen blogille antamani otsikon kanssa.Joskus voi jonkun elämänvaiheen palat olla kovinkin myrskyisiä.
Värit on tummia ja tunnelma tiivis.
Jos nyt paloissa voi olla tunnelmaa ;)
No, idea ymmärretty ? ? :)
