Lopetan..

..tämä oli sellainen kakkosblogi. Ajattelin pitää kahta, ehkä vähän erilaista. Ainahan voi yrittää. Mutta kyllä se vanha blogi vaan vei voiton. Joten sinne kurkkaamaan jos haluaa.. Tämä jää tähän nyt.....

Puolukoita..

..löytyisi toivottavasti tänään, kun mennään niitä vähän metsään katselemaan. Ellei tule vesisadetta. Vielä ei siltä näytä onneksi.
Olen aina valmiina lähtemään metsään. Ainakin melkein.
Ja nuotioretket: :P
Tänäänkin toivon että voitaisiin pieni nuotio pistää pystyyn. Katsotaan kuinka vähän/paljon se saa kannatusta. Joskus viime syksynä nimittäin oltiin kerran nuotioretkellä.
Ei muuten taidettu silloin vielä seurustella..by the way.

Syksy tulee pikkuhiljaa..

Vielä eletään elokuuta, joka lasketaan aikalailla kesäkuukausiin vielä.
Mutta sitten tulee syyskuu..
En voi sanoa syksyllä masentuvani. Jos joskus masentaa, niin ne on sitten muut syyt, ei vuodenaika. Pidän kyllä syksystä, mutten kylläkään talvesta. Tai, joskus on ok. Mutta menee se talvi enemmän kevään ja kesän odotteluksi.
Syksyn värit ja kuulaus on kaunista. Ja sinänsä kiva taas pukea enemmän päälle. Tulee siis tuosta vaihtelusta hyvä mieli. Koulujen alku oli mukava asia, tunnelmallisia aurinkoiset elo-syyskyyn aamut.
Ja nyt kun eilen kävelin ja aurinko paistoi, mutta oli silti aavistus syksyn tuntua ilmassa, niin tuli sellai kiva fiilis. Ja tällä kertaa liitin sen viime syksyyn kun aloimme seurustella ja kuljeskelimme pitkin Lahden seutuja luonnossa liikkuen.
Seurustelemme edelleen.
Puolukat viikon sisällä alkavat olla kypsiä. N. puolitoista viikkoa sitten osa oli kypsiä, suurin osa raakoja..

Kielen opiskelua 2

No niin. Ilmoittauduttu on. Avoin AMK. Venäjän alkeet 1.
Kestää siis tämän syksyn. Ja sitten osa 2 on keväällä.
Kolmonen ensi vuoden syksyllä.
Että näin.

Kielen opiskelua

Nyt vihdoin alan tavalla tai toisella opiskelemaan venäjän kieltä.
Olimme toistamiseen tänä kesänä lastenleirillä Terijoen alueella. Ja koska tulkit eivät olleet tietenkään kaikille koko ajan saatavilla, niin kielimuuri välillä turhautti.
On se aiemminkin turhauttanut. Mutta nyt erityisesti.
Ja eipä tuon kielen taitaminen pahaksi ole täällä kotimaassakaan, vaikka ei siis menisi rajan taakse enää kertaakaan. God only knows.
Joten... ehkäpä avoimen ammattikorkeakoulun venäjän alkeisiin. Yhtenä iltana viikossa muutamia tunteja. Mieluummin sinne kuin iltalukion kurssille, koska se on kahtena iltana viikossa. kansalaisopiston alkeiskurssi vaikutti ehkä liian alkeilta. siis edetään hitaammin..

Hammasta purren.

Otsikko tulee ihan reaaliajasta. Oon jostain syystä nimittäin purru hammasta yhteen. Sitä tapahtuu harvoin. Toiselta puolelta on hampaat kipeet, ja sit huomasin että puren hammasta yhteen :D
No, pitää nyt yrittää olla purematta. :O

Musiikkia!

Tuossapa taas kysely ihan vaan kyselyn vuoksi :)
Olen aina pitänyt musiikista jossain muodossa. Kotona se oli arkea että esimerkiksi äiti soitti ja lauloi. Isäni on soittanut rumpuja nuorena ja laulanut. Vieläkin pitää laulamisesta.
Äitini soittaa pianoa yms. soittimia, kitaraa ja harmonikkakin sujuu. Ja laulaa osaa.
Kai nuo geenit sitten mullekin on tulleet. Laulan, soitan kitaraa (säestys) ja pianoa yritän silloin tällöin. Ja sanotaan että omaksi iloksi se sujuu ihan tyydyttävästi. Basso on uusin aluevaltaus.. Vaikkakin alkeissa ollaan. Mutta pystyn kyllä porukassa soittamaan perusjuttuja. Kokeiltu on.
Vai mitä Toni?? :)
Pianon soitto kyllä kiinnostaisi. Siis vapaa säestys, että voisi säestää..
Joskus aika nuorena halusin alkaa soittamaan rumpuja, mutta se jäi ajatuksen tasolle.
Laitoin kyselyyn vaihtoehdoksi että haluaisin pitää musiikista lomaa välillä. Luulen että muutkin kuin minä haluavat välillä että on ihan hiljaista, eikä minkäänlainen musiikki soi missään..
Nykyään aika harvoin kuuntelen musiikkia. Enemmän tulee sitten soitettua tai kuunneltua muiden soittoa ;)

Ajatelmia..

Tässä muutama ajatelma, lainauksia, luultavasti jostakin kirjasta poimittuja.
En muista. Löysin ne ylöskirjoitettuna tässä lähipäivinä.

Meidän on opittava olemaan itsemme parhaita ystäviä, koska lankeamme usein liian helposti olemaan itsemme pahimpia vihollisia.
- Rode Rick Thorp

On tunnettu tosiasia että yöllä vaivannut vaikea ongelma onkin usein ratkennut aamuun mennessä, koska unen komitea on ratkaissut sen.
- John Steinbeck
Nauru on jokapaikassa tuntuva hyvänolontunne, joka näkyy pääasiassa yhdessä kohdassa.
- H. W. Shaw

Älä koskaan anna pelon estää sinua
- George Herma

Oletko optimisti?

Tähän voi nyt kommentoida ja laittaa ajatuksia liittyen tuohon kyselyyn.
Pitäähän sitä jotain kertoa itsestäänkin, kun muilta kyselee :)
Joten kerrotaan mitä itse ajattelen.
Pienenä äitini kutsui minua Ihaa-aasiksi, joka kertoo siis siitä asenteesta mikä silloin oli... :D
Viimeisten n. 10 vuoden ajan olen löytänyt yhä enemmän sitä mitä oikeasti luonteeltani olen, eli pääasiassa optimisti ja positiivinen. Välillä sitten liikaakin. :)
Mutta toivottavasti pääasiassa realistisen optimistinen.
Edelleen on joitain asioita joissa Ihaa aasi meinaa pyrkiä näyttämölle. Muttei ole pääroolissa.
Näin siis minulla. Luonne siis vaikuttaa optimistisuutta minussa. Siinä mielessä pääsen helpommalla tuossa asiassa, ettei tarvii tapella synkkyyttä vastaan tuolla alueella.
No, minunkaltaisen luonteen heikot kohdat taas on joillain niitä vahvoja puolia. Eli jokaisella on omat alueensa missä mennään lujaa ja taas ne joilla kompuroidaan ja irvistellään kun " ei tästä mitään tule" .

Meni ehkä jo aiheen sivuun..mutta keskustelua toivotaan!! :)

Hyvää huomenta!

Vesisateen ropinaa ulkona. Pesukoneen ääntä sisällä.
Sekä kahden tietokoneen naputusta, kun siskoni on kylässä. Siinä tämän hetken äänimaailmaa.
Pesukoneen ääni kyllä peittää alleen vesisateen äänen, lukuunottamatta muutamia pisaroita peltiseen ikkunalautaan.
Kohta tuntuisi hyvältä nuuhkaista aamukahvin tuoksua.
Ja maistaa ruisleivän makua. Jotenka, pitää siirtyä tämän pienen aamukatkelman äärestä keittiön puolelle.

*****

Myrskyä luvassa ymmärtääkseni, ja kyllä tuo edellinen tuulen puuska jotain jo kertookin..
Vanhaa laulua tässä siteeraten: Myrskyn jälkeen on poutasää..
Ja laitetaanpa sen sanat kokonaisuutena:

"Luotsaan laivaa päällä rauhattoman veen
Päivän uuden jälleen kohtaan myrskyineen
Ja jos satanut on liikaa sydämeen
Kädet nostaen vain uskoo ihmeeseen

Liian kauan omin voimin harhailin
Elin, niin kuin mul ois valta kapteenin
Moneen väärään vuonoon purteni mun ui
Kunnes karikolle ylpeys murentui

kertosäe:

Myrskyn jälkeen on poutasää
Vihdoin oon sen saanut ymmärtää
Nyt sen nään, ei voi yksikään
Päättää päivistään, ne määrätään
Myrskyn jälkeen nyt nähdä saan
Auringon taas käyvän hehkumaan
Tiedän tän, vielä kerran nään
Sateenkaaren pään, ja sinne jään

Nyt sen tajuan: ei jaksa lintukaan
Yksin vaeltaa, se liitää parvessaan
Aidon ystävyyden silta kaarineen
Päivänvalon lailla kantaa sydämeen"

sanat Kari Jalkanen

sävel Veikko Samuli

Oikeastaan tuo laulu käy hyvin yhteen blogille antamani otsikon kanssa.
Joskus voi jonkun elämänvaiheen palat olla kovinkin myrskyisiä.
Värit on tummia ja tunnelma tiivis.
Jos nyt paloissa voi olla tunnelmaa ;)
No, idea ymmärretty ? ? :)

Uusi blogi

Hei!

Tässä uuden blogin alku. Vanha säilyy, mutta uuttakin pitää saada :)
Joten uuden blogin kimppuun!
Tällä blogilla ei ole varsinaista teemaa, muuta kuin elämä itsessään. Milloin se näyttäytyy arkisena, milloin eletään juhlahetkiä. Juhlahetkiin ei onneksi tarvita hienoja puitteita, niitä voidaan kokea arjessa. Hyvä mieli on kuin alituiset pidot, sanotaan sananlaskussa.
Katsotaan millaiseksi tämä blogi muodostuu.